MITÄ HOMEOPATIA ON

Nimi Homeopatia tulee kreikan kielisistä sanoista homoios pathos eli samankaltainen vaiva tai kärsimys. Nimitys kuvaa kokemusta siitä, että aine, joka voimakkaina annoksina aiheuttaa terveelle henkilölle sairauden oireita voi pienempinä määrinä tai ultrakorkeana laimennoksena parantaa samankaltaisen oireiston sairaalta ihmiseltä. Similia- eli ”samankaltaisuus” sairauden oireiden ja lääkkeen vaikutuksen välillä oli tunnettu jo antiikin kulttuureissa.

Antiikin kreikkalaiset käyttivät kolera-epidemioissa esiintyvän veriripulin hoidossa Helleborus nigerin (aivastusjuuri, jouluruusu) juuresta tehtyä jauhoa. Nykyään tiedämme, että Helleboruksen vaikuttavista aineista mm. saponiiniglukosidi Helleboriini aiheuttaa voimakkaina toksisina annoksina suolen limakalvon ärsytystä ja sen seurauksena jopa veristä ripulointia, mutta pienenpinä annoksina monilla saponiineilla on terapeuttinen lääkkeenomainen vaikutus. Tällöin ne lievittävät limakalvon tulehdusta ja vähentävät sileän lihaksen kouristuksia. ,

Suomalaisessakin kansanlääkinnässä tunnettiin samankaltaisuuden periaate. Perniössä neuvottiin parantamaan ”tuulesta tullutta tautia tuulen avulla”. Nilsiällä sanottiin että ”jos myrkyllisen puun tikku menee ihoon, on tätä puuta pureskeltava ja sitten sylkäistävä haavaan”. Monissa muissakin kulttuureissa esim. perinteisessä intialaisessa ja kiinalaisessa lääketieteessä on lääkintämenetelmiä, jotka perustuvat käytännön ymmärrykseen ’similiavaikutuksesta’ joka aktivoi elimistön itsesäätelyjärjestelmiä ja kehon immuunipuolustukseen kuuluvia mekanismeja.

Inhimillisen kärsimys, sairastaminen ja parantumisen tapahtuma ovat saman todellisuuden reaali-ilmentymiä, joita eri kulttuureissa ja eri aikakausina vain kuvataan erilaisin käsittein. Nykylääketieteelle ominainen sairauksien syiden tiukka rajaaminen mikrobiologiselle tai kehon patofysiologisten prosessien tasolle puuttuu aiempien kulttuurikausien selitysmalleista, mikä tekee kansanlääkinnän ja vaihtoehtolääkinnän hoitokäytäntöjen ymmärtämisen vaikeammaksi mutta ei välttämättä tarkoita näiden hoitomuotojen irrationaalisuutta tai tehottomuutta.

HOMEOPATIAN KEHITYS SYSTEMAATTISEKSI HOITOMENETELMÄKSI
Saksalaista lääkäriä Samuel Hahnemannia (1755-1843) pidetään homeopatian perustajana. Hän pyrki kehittämään ’samankaltaisuuden’ periaatteen pohjalta systemaattisen ja lääketieteellisesti tarkan kokemukseen perustuvan hoitomenetelmän. Hahnemannin aikana käytettiin rajuja hoitoja, kuten elohopeaa ja arsenikkia (esim. kupan hoidossa). Monien eri aineiden seokset, yliannokset ja lääkemyrkytykset olivat tuohon aikaan tavallisia. Hahnemann kirjoittaa lääkärintyönsä alkuaikoina kokeneensa että hoiti huonosti tunnettuja sairauksia vielä huonommin tunnetuilla lääkkeillä! Siispä hän alkoi laimentaa lääkeannoksia. Hän kokeili yhden lääkekasvin tai mineraalin vaikutusta kerrallaan.

Hahnemann aloitti muutamien lääkärikolleegojensa kanssa myös systemaattiset lääkeainekokeilut terveille ihmisille saadakseen selville mitä oireita eri lääkeaineet voivat aiheuttaa ja niin muodoin homeopaattisena laimennoksena myös parantaa. Näitä lääkeainekokeiluja vapaaehtoisille terveille kokeilijoille on nyt tehty lähes 200 vuotta. Tänä aikana homeopaattisten lääkkeiden valmistus on kehittynyt ja kokemus kliinisestä käytöstä lisääntynyt.

HOMEOPAATTISET LÄÄKKEET, ALKUPERÄ JA VALMISTUS
Euroopan Parlamentin ja Neuvoston julkaiseman lääkedirektiivin (2004/27/EY) mukaan Homeopaattiset valmisteet ovat luokiteltu lääkkeiksi. Suomessa myynnissä olevat homeopaattiset lääkkeet ovat lääkelaitoksen rekisteröimiä ja valvonnassa.

Homeopaattiset lääkkeet valmistetaan standardisoidun farmacopean HAB:n, (Homeopathische Arzeneimittel Buch) mukaan, jolloin noudatetaan yleisiä lääkkeiden valmistussääntöjä kuten GMP (good manufactoring practice) ja GLP (good laboratory practice), jotka takaavat lääkkeiden puhtauden ja siisteyden. Raaka-aineet saadaan useimmiten luonnosta, kasveista, mineraaleista tai eläineritteistä, esim. ampiaisen myrkky, käärmeenmyrkky yms. Käytössä on myös bakteereja tai viruksia sisältäviä desinfioituja/steriloituja taudin eritteitä. Näitä homeopaattisia valmisteita nimitetään Nosodeiksi.

Homeopaattisten lääkkeiden valmistus tapahtuu laimentamalla alkutinktuuraa/substanssia vesialkoholiliuokseen tai maitosokeriin, tavallisimmin suhteessa 1:10 tai 1:100 ns. D ja C potenssit. Potensoinnilla tarkoitetaan laimennussarjojen yhteydessä tapahtuvaa voimakasta ravistamista. Lääkkeiden nimet ovat latinankielisiä kuten esim. Calcium carbonicum D6 (kalkki) tai Hypericum perforatum C30 (Mäkikuisma). Kirjainmerkintä kertoo laimennussuhteesta ja numero kirjaimen jälkeen osoittaa ravistamiskertojen määrän.

Oikein käytettynä Homeopaattiset lääkkeet ovat turvallisia. Homeopaattiset laimennokset eivät potenssista C12 ylöspäin sisällä enää lainkaan aineellisia mitattavia määriä taudinaiheuttajia tai muita toksisia aineita. Homeopaattisista lääkkeistä ei näin ollen ole vaaraa saada myrkytystä, allergisia tai muita kemiallisiin lääkkeisiin rinnastettavia haittavaikutuksia.

HOMEOPATIAN ASEMA JA KÄYTTÖ MAAILMANLAAJUISESTI
Homeopatia luokitellaan WHO:n ja EU:n taholta ”Vaihtoehtoisiin ja Täydentäviin hoitomuotoihin” (CAM, Complementary and Alternative Medicine). Myös nimikettä ”Integrative medicine” käytetään usein, mikä viittaa siihen että homeopatia halutaan nähdä yhteiskunnallista terveydenhuoltoa täydentävänä osana eikä sitä syrjäyttävänä erillisenä vaihtoehtona. Euroopan neuvoston lausunnoissa painotetaan potilaiden vapautta valita hoitomuotonsa Euroopassa ja todetaan että EU:n jäsenvaltioiden tulisi tukea vaihtoehtoisten hoitomuotojen tieteellistä tutkimusta ja mahdollisuuksia viralliseen tunnustamiseen Unionin alueella. EU:n parlamentin ympäristö- terveys ja kuluttajansuojalautakunta on päätöslauselmassaan todennut mm., että vaihtoehto- ja täydentäviä hoitoja käyttäville potilaille ja ammatinharjoittajille tulee taata samanlaiset oikeudet ja velvollisuudet kaikissa Euroopan unionin jäsenmaissa. Myös luomu-tuotannossa EU suosittaa homeopaattisten valmisteiden käyttöä eläinten sairauksien hoidossa.

CAM-terapioiden käyttö maailmalla lisääntyy kansainvälisten tutkimusten mukaan. Homeopatiaa käytetään kaikissa maanosissa ja monessa maassa se sisältyy jo kansalliseen terveydenhoito järjestelmään (esim. Brasilia, Englanti, Chile, Intia, Mexiko, Pakistan). Ihmisten kiinnostus ja hyväksyntä homeopatiaa kohtaan myös EU: alueella vahvistuu. Homeopatiaa harjoitetaan 40:ssä 42:sta Euroopan maasta ja noin 29% eli 110miljoonaa EU-kansalaista käyttää homeopatiaa. Monessa maassa on myös homeopaattisia sairaaloita ja poliklinikoita ja useissa maissa sairausvakuutus korvaa hoidot. EU:n alueella toimii yli 40000 homeopaattilääkäriä ja tuhansia koulutettuja homeopaatteja. Korkeatasoisia koulutuksia ja yliopisto-opetusta sekä kansallisia tutkimuskeskuksia on myös monessa maassa. Pohjoismaista ovat Norja ja Islanti virallistaneet homeopaatin ammatin. Ruotsissa ja Tanskassa ovat tutkimukset ja selvitystyö meneillään. Eestissä on homeopaatin ammatti myös virallisesti vahvistettu.

Viimevuosina tehdyt laajat evaluaatio-tutkimukset viittaavat suureen potilastyytyväisyteen ja sekä taloudellisiin että ekologisiin etuihin homeopatian käytössä. Tutkimukset antavat aihetta vakavaan pohdintaan homeopaattisten hoitojen kansanterveyttä ja kansantaloutta edistävistä vaikutuksista

HOMEOPATIAN TIETEELLISYYS
Homeopatia on yksi tutkituimmista CAM-hoidoista. Biologinen perustutkimus ja useat kliiniset tutkimukset, joukossa useita meta-analyyseja, viittaavat positiiviseen näyttöön. Homeopatian tieteellisyys on kuitenkin kiistelty aihe koska osa placebokontrolloiduista tutkimuksista osoittaa ainoastaan heikkoja tai placebovaikutukseen rinnastettavia tuloksia. Ongelmana on että homeopatia soveltuu huonosti testattavaksi RCT-menetelmin (satunnaistetut kaksois-sokkokokeet). Homeopaattisen lääkkeen määrityksessä käytettävän, yksilöllisiin oireisiin ja subjektiiviseen kokemukseen perustuvan metodin, sekä yksilöllisesti määräytyvän hoitoajan pituuden vuoksi homeopaattisten hoitojen tutkimukseen tarvitaan uudenlainen lähestymistapa. Uusia metodeja jotka soveltuvat paremmin homeopatian tutkimukseen onkin kehitteillä. Homeopaattisen hoidon tutkimuksessa on välttämätöntä kehittää ja ottaa käyttöön laadullisen terveystutkimuksen menetelmiä. Laadulliseen tutkimukseen perustuvien tutkimustulosten tulisi myös enenevässä määrin pohjustaa yhteiskunnallista päätöksentekoa.

Homeopaattisten valmisteiden tarkkaa vaikutustapaa elimistössä ei myöskään tunneta vaikka monia teorioita on esitetty. Tällä hetkellä ehkä eniten huomiota saanut hypoteesi homeopatian vaikutusmekanismista on oletus että laimennus ja ravistamisprosessin yhteydessä alkuperäisen aineen vaikutus siirtyy, energeettisessä muodossa veteen/alkoholiliuokseen joka toimii näin ollen välittäjäaineena alkuperäisen aineen sisältämälle spesifiselle informaatiolle. Nykytutkimus ja käytännön kokemus viittaavat siihen, että homeopaattinen lääke antaa spesifisen ärsykkeen elimistön itsesäätelylle ja sairautta korjaaville prosesseille. Esim. soluvaurion yhteydessä on kokeellisesti osoitettu, että solunkorjaaja proteiinit (HSP - heat shock proteins) kohoavat merkittävästi homeopaattisen laimennoksen vaikutuksesta. Käytännössä havaittujen potilaiden parantumistapahtumien perusteella on päätelty että homeopaattinen lääke tuottaa similia-vaikutuksen (oireiden samankaltaisuus) jonka kautta elimistön säätelymekanismit mahdollisesti aktivoituvat. Näin ollen sairaan oireiden ja lääkkeen tuottamien oireiden oireiden samankaltaisuus näyttäisi olevan terapeuttisen vaikutuksen edellytys.

Lääkäri Hahnemann esitti itse oman aikansa aatehistoriallisista virtauksista lähtöisin, että ihmisessä toimii tasapainoa ylläpitävä elämänvoima (lebenskraft, geistartige dynamis), joka pyrkii pitämään hänet terveenä elämän tuomista henkisistä ja fyysisistä rasituksista sekä sairautta aiheuttavista tekijöistä huolimatta. Hahnemannin mukaan elämänvoiman epävireisyys ilmenee erilaisina aistein havaittavina voinnin muutoksina ja oireina. Homeopaattisen lääkkeen sisältämä parantava voima (heilwirkung) ’virittää’ epävireeseen menneen elämänvoiman jolloin terveys palautuu. Parantumisprosessiin liittyvien henkisten ja ruumiillisten voinnin muutosten tarkka huomioiminen ja arvioiminen on näin ollen tärkeä osa homeopaatin työtä. Hahnemann nimittää homeopatiaa kokemuslääketieteeksi (erfahrunsgsheilkunde) ja painottaa sairaan ihmisen oireiden ja voinnin muutosten tarkkaa ennakko-oletuksista vapaata havainnointia. Hahnemannia voidaan pitää innovatiivisena uudistajana joka vastusti oman aikansa metafyysiseen spekulaatioon perustuvaa lääketiedettä. Aatehistoriallisesta näkökulmasta katsoen Hanemannin kirjoituksissa on elementtejä valistusajan rationaalisesta ja empiirisestä, mutta myös romantiikan ajan metafyysisestä ja holistisesta ajattelusta.

MITÄ JA MITEN HOMEOPATIALLA VOI HOITAA
Homeopatia voi edistää ihmisten ja eläinten terveyttä ja auttaa parantumaan mitä erilaisimmista vaivoissa. Sekä akuutteja että kroonisia tiloja, kuin myös psyykkisiä että fyysisiä vaivoja voidaan hoitaa homeopaattisesti ja homeopatia soveltuu erityisen hyvin käytettäväksi jo esikliinisissä tiloissa joissa ei vielä ole diagnostisoitua sairautta mutta oireita ja huonovointisuutta josta potilas kärsii. Akuuteissa, kirurgisia toimenpiteitä tai tehohoitoa vaativissa vakavissa tiloissa ei homeopatia yksin riitä. Erikoissairaanhoitoa vaativissa tiloissa, kuten diabetes, aids, syöpä yms, joissa potilaan immunologinen säätely tai muut elintoiminnot ovat vakavasti häiriintyneet voi homeopatia toimia tukihoitona muulle lääketieteelliselle hoidolle. Homeopaattiset lääkkeet eivät myöskään korvaa tietyissä sairaustiloissa puuttuvia elimistön omia aineita, kuten esim. insuliini, tyroksiini yms.

Homeopaattisen hoidon keskeisin vaihe on potilaan kohtaaminen. Homeopaattinen anamneesi merkitsee potilaan yksityiskohtaisen kertomuksen kuuntelemista. Subjektiiviset tuntemukset ja oma kokemus vaivan synnystä yhdessä objektiivisesti havaittavien voinnin muutosten kanssa ovat ensisijaisia. Lääkärin tekemä kliininen diagnoosi ja tutkimukset ovat tärkeitä ja saattavat olla välttämättömiä, mutta ne eivät yksin riitä! Homeopaattisen lääkkeen määrittämiseksi esim. tieto siitä, minkä lajin bakteerit ovat aiheuttaneet potilaalle tulehduksen, ei riitä. Homeopaatin kysymys on: Minkälaiseen maaperään bakteerit ovat päässeet pesiytymään? Minkälainen on sairautta kantava ihminen kokonaisuudessaan?

Kokonaisvaltaisuus homeopatiassa tarkoittaa sitä, että homeopaattisen lääkeaineen valinnassa huomioidaan sairaan ihmisen henkisen, sielullisen ja ruumiillisen kärsimyksen ja vaivojen muodostama kokonaiskuva. Tätä yksilöllistä kärsimyksen luonnetta tai sairauden kuvaa, joka on enemmän kuin lääketieteellisen diagnostiikan perusteella määritelty taudinkuva, verrataan homeopaattisten lääkeaineiden oireistoihin. Puhumme lääkeainekuvasta, jonka perustana ovat tiedot kyseisen lääkeaineen toksisista vaikutuksista, kliinisestä käytöstä ja aiemmin suoritetuista homeopaattisista lääkeainekokeiluista terveille ihmisille. Esim. palelevainen ihminen joka helposti saa nuhan tai flunssan heti jalkojen kylmettyessä on menettänyt jotain aktiivisesta lämmönsäätelyn kyvystään ja immuuni-puolustuksestaan. Eräänlaisena henkisen tason 'kylmänarkuutena' voidaan nähdä myös, jos ihminen kokee vaikeuksia päätöksen teossa, jännittää esiintymistä ja kärsii epävarmuuden tunteesta. Jos häntä lisäksi vaivaavat toistuvat märkivät poskiontelotulehdukset, eikä hän siedä kylmää vaan kokee lämpimän lievittävän kaikkia vaivojaan saattaa homeopaattinen Silicea (piimaa, raaka-aineena vuorikristalli) tuoda avun. Edellä mainittujen vaivojen muodostama kokonaiskuva vastaa Silicean lääkeainekuvan oireistoa joka on tullut esille aiemmin tehdyssä homeopaattisissa lääkeainekokeilussa terveille ihmisille ja jonka pitkäaikainen kliininen kokemus vahvistaa .

Homeopaattisen lääkeaineen valinnan metodia on vaikea ymmärtää nykyajan ihmiselle ominaisen kausaalisen syy-seuraus logiikan näkökulmasta. Homeopatiassa vastaavuuden etsiminen potilaan yksilöllisen sairaudenkuvan ja lääkeainekuvan välillä perustuu analogia- eli samankaltaisuuden päätelmälle, syy-seurausketjujen rakentamisen sijasta. Tästä seuraa Hahnemannin muotoilema ’Similia similibus curentur’-periaate (kaltainen voidaan parantaa kaltaisellaan).

Homeopaatti pyrkii ymmärtämään ihmisen yksilöllisen kärsimyksen luonnetta joka näyttäytyy hänen kokemiensa vaivojen ja oireiden kokonaisuudessa, ei vain elimellisten, vaan myös mielialan ja käytöksen muutoksissa koskien hänen koko elämänkertomustaan. Homeopatiaa onkin nimitetty ’persoonan lääketieteeksi’ koska se pyrkii ymmärtämään juuri yksilöllisen persoonan kokemaa kärsimystä ja sairautta.

Homeopaattisen hoidon erityispiirre on että samaan sairauteen voidaan antaa eri lääke riippuen ihmisen yksilöllisestä tavasta potea sairauttaan. Esimerkiksi lapsi, joka alkavan keskikorvan tulehduksen yhteydessä potee sietämättömiä kipuja, tulee kiukkuiseksi, raivoaa ja paiskoo tavaroita, tarvitsee aivan erilaisen homeopaattisen korvakipulääkkeen kuin pienokainen joka itkeä nyhryttää hiljaa ja etsii kipulievitystä vanhemman lohdutuksesta. Ensin mainittu raivoava lapsi tarvitsee ehkä homeopaattista Chamomillaa (kamomillasaunio) hoidoksi, kun taas jälkimmäisellä tavalla sairastava saattaa parantua homeopaattisella Pulsatillalla (ahokylmänkukka).

HOMEOPAATTINEN HOITO ON TIETOA JA TAITOA
Homeopaattista hoitoa voi luonnehtia sekä tieteeksi että taiteeksi. Homeopaattisten lääkkeiden vaikutusten tietämys ja potilaan terveydentilan systemaattinen arviointi on osa homeopaattista hoitoa. Hoitoon tuleva ihminen ei kuitenkaan ole pelkkä objekti jonka tilasta homeopaatti tekee empiirisiä havaintoja. Apua hakeva ihminen on aina kokemuksilleen merkityksiä antava itsenäinen subjekti jolla on päämääriä elämänsä ja terveytensä suhteen. Erityisesti kroonisissa sairauksissa, joissa hoitoprosessi on usein pitkä eivät lääkkeet tai tekniset toimenpiteet pelkästään riitä. Sairaan ihmisen kohtaaminen edellyttää aidon välittämisen kykyä ja taitoa dialoogiseen suhteeseen toisen ihmisen kanssa. Syvällisemmässä mielessä paranemisen tapahtuma vie ihmisen lähemmäksi omaa todellista itseään jolloin sairauden merkityksen syvempi ymmärtäminen käy mahdolliseksi.

Homeopaatin vastaanotolla sairastumisen ja sairastamisen kuvaus rakentuu ihmisen yksilöllisen elämäntilanteen ympärille. Voitaisiin puhua potilas keskeisyydestä ja menetetyn terveyden palauttamisesta toisin kuin virallisen terveydenhuollon piirissä, jossa lähtökohtana on ongelmakeskeisyys (yksittäinen vaiva) ja patologisten löydösten etsiminen. Tällöin lääkkeen tai hoitotoimenpiteen valinta lähtee diagnoosista ja lääkärin asiantuntemuksesta ohittaen usein potilaan oman kokemuksellisuuden ja asiantuntijuuden . Homeopatian metodologia edellyttää että lääkeaineen valinta tehdään ensisijaisesti potilaan kertomaan kokemukseen nojaten. Näin homeopatian metodi on luonnollisella tavalla yhteneväinen humanistisen ihmiskäsityksen kanssa ja osoittaa samalla homeopatian eettiset lähtökohdat.

HOMEOPATIAN LÄHETYMISTAPA ON FENOMEENI-ORIENTOITUNUT
Edellisessä kappaleessa esitetty kuvaus pyrkii tuomaan esiin homeopatian ihmiskäsityksen ja metodin fenomenologisen luonteen. Homeopatian metodi tai lähestymistapa on fenomeeni-orientoitunut. Käsitys sairauden luonteesta muodostuu sairaana olemisen fenomeenistä (ilmiöstä). Homeopaattisen lääkkeen määrityksen yhteydessä ei ensisijaisesti etsitä sisäisiä kausaalisia syitä, jotka näkymättöminä aiheuttavat oireet. Lääkkeen määritys tapahtuu niiden ilmiöiden, tuntemusten ja tunteiden kokonaisuuden perusteella joita sairas vaivassaan näyttää ja kertoo kokevansa. Tästä seuraa yksilön subjektiivisen kokemuksen ensisijaisuus ja evidenttisyys (näyttö, todistusvoima). Toisin sanoen, sairaus ymmärretään poikkeamaksi aiemmin terveestä olotilasta ja ihminen määritellään sairaaksi silloin kun hän itsensä sellaiseksi tuntee.

Amerikkalaisen 1800-luvun homeopaatin J-T Kentin lause: ’the patient, not the desease’ (ei sairaudet, vaan sairas ihminen) esimerkillistää homeopatian ihmiskäsityksen joka lähtee ihmisen yksilöllisen sairauden kokemuksen kunnioituksesta ja huomioonottamisesta. Sairaus ei ole ilmiö joka voidaan irroittaa ihmisestä. Nykylääketieteessä on lisääntyvä suuntaus nähdä sairaus kärsivästä ihmisestä itsestään erillisenä patofysiologisena löydöksenä tai geneettisesti indusoituneena häiriötilana jossa ihmispersoonaa joka muodostaa löydöksen ja häiriöiden kontekstin ei tarvitse lainkaan huomioida. Luokittelun ja vieraskielisen nimeämisen kautta sairaudesta muodostuu itsenäinen, ihmisestä itsestään riippumaton uhka. Nykylääketieteessä potilaan yksilöllistä sairaana olemisen kokemusta ja subjektiivisia oireita pidetään usein merkityksettöminä, jos niitä ei voida objektivoida jonkin patologisen löydöksen kautta. Tällä tavalla sairaudesta tulee ihmisen oman kokemuksen ulottumattomissa oleva abstrakti yleiskäsite.

Homeopaattisessa hoidossa sairaus nähdään osana ihmisen olemassa oloa ja kehitystä. Sairaus on dynaamisessa suhteessa terveyteen. Toisin sanoen sairaus edellyttää terveyden aiempaa olemassa oloa jolloin paranemisprosessi ymmärretään uudistavana liikkeenä takaisin kohti terveyttä ja eheytymistä. Sairauden oireilla on myös aina kommunikatiivinen merkitys ja oireet ovat osa inhimillistä vuorovaikutusta.

Schantz M. & Hiltunen R. 1988. Farmakognosia, rohdokset, luontaistuotteet
ja mausteet. Yleinen osa. Yliopistopaino, Helsinki, 227.

Mezger J. 1988. Gesichtete Höopathische Arzeneimittellehre. Karl. F. Haug Verlag, Heidelberg. Band I, 713.

Hako M. toim. 1957. Kansanomainen lääkintätietous. Suomalaisen kirjallisuuden seuran toimituksia 229:4 osa, 6, 38.

Sharples F, van Haselen R. Patients’ perspectives on using a complementary medicine approach to their health. A survey at the Royal London Homoeopathic Hospital NHS Trust. London, 1998 .
• Grabia S, Ernst E. Homeopathic aggravations: a systematic review of randomised, placebo-controlled clinical trials. Homeopathy 2003; 92: 92-8.
Vaihtoehto- ja täydentävien hoitomuotojen (CAM) määritelmiä USA:n National Center for Complementary and Alternative Medicine (NCCAM), Cochrane Collaboration ja WHO:n mukaan: ”Complementary and alternative medicine (CAM) is a broad domain of healing resources that encompasses all health systems, modalities, and practices and their accompanying theories and beliefs, other than those intrinsic to the politically dominant health system of a particular society or culture in a given historical period. CAM includes all such practices and ideas self-defined by their users as preventing or treating illness or promoting health and well-being.”
The World Health Organization: ‘Complementary and alternative medicine (CAM) refers to a broad set of health care practices that are not part of a country's own tradition and not integrated into the dominant health care system. Other terms sometimes used to describe these health care practices include “natural medicine”, “non-conventional medicine” and “holistic medicine”.’ The World Health Organization in ‘General Guidelines for Methodologies on Research and Evaluation of Traditional Medicine (Geneva, 2000) states the following definitions of Traditional Medicine ‘Traditional Medicine has a long history. It is the sum total of the knowledge, skills and practices based on the theories, beliefs and experiences indigenous to different cultures, whether explicable or not, used in the maintenance of health, as well as in the prevention, diagnosis, improvement or treatment of physical and mental illnesses. The terms complementary/alternative /non-conventional medicine are used interchangeably with traditional medicine in some countries.’
•World Health Organization. Legal Status of Traditional medicine and Complementary/Alternative Medicine: a Worldwide Review. Geneva, Switzerland: WHO, 2001
•World Health Organization. Integrating Homeopathy in Health Systems, Genéve, Switzerland, 1999
•World Health Organization. Traditional Medicines Strategy: 2002-2005. Geneva, Switzerland: WHO, 2002
•World Health Organization. The World Health Report 2002: Reducing Risks, Promoting Healthy Life. Geneva, Switzerland: WHO, 2002
•World Health Organization. Guidelines on Developing Consumer Information on Proper use of Traditional, Complementary and Alternative Medicine. Geneva, Switzerland: WHO, 2004
•World Health Organization. WHO Europe A strategy to prevent chronic disease in Europe: a focus on public health action (The CINDI vision) 2004
•European Commission, Directorate-General Science, Research and Development (1999) COST Action B-4 – Unconventional medicine, Supplement to the final report of the management committee 1993-98 (EUR 19110 EN).
•European Commission (2002) Health statistics – Atlas on mortality in the European Union. Office for Official Publications of the European Communities
•European Commission, Health & Consumer Protection Directorate-General (2004): Building a European system of information on major and chronic diseases as a part of a European system of information on health. Working party morbidity and mortality, Luxembourg.
•European Commission, Health & Consumer Protection: Reflection process on EU health policy http://www.pubmedcentral.nih.gov/redirect3.cgi?&&auth=0h4B58iBkfAo9RbWZL4NDkoRJ_0mQ9ZUGR1f0kkQ6&reftype=extlink&artid=2206228&iid=159388&jid=241&FROM=Article%7CBody&TO=External%7CLink%7CURI&article-id=2206228&journal-id=241&rendering-type=normal&&http://europa.eu.int/comm/health/ph_overview/strategy/results_reflection_process_en.htm#8, R-38, 2004
di Sarsina, P-R. 2007. The Social Demand for a Medicine Focused on the Person: The Contribution of CAM to Healthcare and Healthgenesis. Evid Based Complement Alternat Med.; 4(Suppl 1): 45–51. doi: 10.1093/ecam/nem094.:
In the year 2000 The Consortium of Academic Health Centers for Integrative Medicine, (CAHCIM) was founded in the USA in order to promote CAM research and training. It gathers more than 30 universities. The Consortium developed and adopted on May 2004 and edited on May 2005 the following Definition of Integrative Medicine: ‘Integrative Medicine is the practice of medicine that reaffirms the importance of the relationship between practitioner and patient, focuses on the whole person, is informed by evidence, and makes use of all appropriate therapeutic approaches, healthcare professionals and disciplines to achieve optimal health and healing.’ The World Health Organization, with resolution no. WHA56 31 dated May 28, 2003, invites the Member States to formulate and implement policies and national regulations on NCM, and to give special attention to personnel training. The best position statement on the practice of CAM at European level was produced by the Council of Europe in a resolution in 1999 Resolution 1206.
The membership of the Council of Europe embraces all European countries including the EU 27. On November 4, 1999 the Council of Europe published the Resolution no. 1206 on non-conventional medicine. In it the Council stated that: various forms of medicine should not compete with one another; it is possible for them to exist side by side and complement one another; alternative or complementary forms of medicine could be practiced by doctors of conventional medicine as well as by well-trained practitioners of non-conventional medicine; a patient could consult one or the other, either upon referral by family doctor or of his/her free will; ethical principals should prevail; Member States should model their approach of their neighbors’ experiments and, whenever possible, co-ordinate their position with regard to these medicines.
A European approach to Nonconventional Medicines. Resolution 1206, Council of Europe, Strasbourg, France, 4. 11. 1999. A4-0378/98, s 25-27. The membership of the Council of Europe embraces all European countries including the EU 27. On November 4, 1999 the Council of Europe published the Resolution no. 1206 on non-conventional medicine. In it the Council stated that: various forms of medicine should not compete with one another; it is possible for them to exist side by side and complement one another; alternative or complementary forms of medicine could be practiced by doctors of conventional medicine as well as by well-trained practitioners of non-conventional medicine; a patient could consult one or the other, either upon referral by family doctor or of his/her free will; ethical principals should prevail; Member States should model their approach of their neighbors’ experiments and, whenever possible, co-ordinate their position with regard to these medicines.
•European Dictionary of Homoeopathy 1st edition. European Commission Brussels 1996. DOC Fi/rr 322/322066, PE 216.066/lop., A4-0075/97.

•di Sarsina, P-R. 2007. The Social Demand for a Medicine Focused on the Person: The Contribution of CAM to Healthcare and Healthgenesis. Evid Based Complement Alternat Med.; 4(Suppl 1): 45–51. doi: 10.1093/ecam/nem094.: The free movement and establishment of persons within the EU is a cornerstone of the Treaty of Rome, but the diversity of national policies on healthcare severely limits its applicability to practitioners of CAM because Article 152 of the Amsterdam Treaty states: ‘Community action in the field of public health shall fully respect the responsibilities of the Member States for the organisation and delivery of health services and medical care.’ European Parliament (1997), Council of Europe (1999) and World Health Organization (2003) stated that policies and regulations on CAM should be formulated and implemented.
Directive 2005/36/EU on the recognition of professional qualifications: mutual recognition of qualifications after completion of basic medical training or specialist medical training. No mutual recognition of other medical qualifications. New medical specialties can be included if common to at least two-fifths of the Member States. In EU we have no legislation in CAM area also if CAM in medical practice is a growing remarkably widespread phenomenon in the EU. This situation causes self-regulation by establishing training standards and accrediting training courses. National statutory/legal regulation is still patchy in spite of resolutions by EP, Council of Europe and WHO.
There is a growing demand among the European citizens CAM: the clinical effectiveness of CAM is, in many cases, at least as high as the effectiveness of conventional medicine, as showed by several long-term studies involving many thousands of patients; CAM is not only effective but also very safe, and that, therefore, CAM can help to reduce the enormous burden of mortality and morbidity caused by the adverse effects of conventional prescription drugs. In the ‘Seventh Framework Programme of the European Community for Research, Technological Development and Demonstration Activities’ (2007–13) among the provisional activities in the chapter ‘Optimizing the delivery of health care to European citizens’, CAM are included as follows: ‘Translating clinical outcome into clinical practice: to create the knowledge bases for clinical decision-making and to address the translation of outcomes of clinical research into clinical practice, especially addressing patient safety and the better use of medicines (including some aspects of pharmacovigilance and scientifically tested complementary and alternative medicines) as well as the specificities of children, women and the elderly population.’ NCM/CAM empowers the patient taking responsibility for its own health; it promotes the individual's health awareness making her/him less dependent of the present health care system (social security).
Euroopan neuvoston asetus (ETY) 2092/91.

di Sarsina, P-R. 2007. The Social Demand for a Medicine Focused on the Person: The Contribution of CAM to Healthcare and Healthgenesis. Evid Based Complement Alternat Med.; 4(Suppl 1): 45–51. doi: 10.1093/ecam/nem094.

•Homeopathic Medical products. Comission Report to the European Parliament and Council on the Application of Directives 92/73 and 92/74.

•Norges offentlige utredninger, NOU 1998:21 Alternativ medisin. (Official report published by the NorwegianDepartment of Health. Available at: http://odin.dep.no/hd/norsk/publ/utredninger/NOU/030005-020019/index-ved005-b-n-a.html).

•Ot.prp. nr. 27 (2002-2003). Om lov om alternativ behandling av sykdom mv.

•Lakikokoelma Islannin lait, 1. helmikuuta 2006. Luku 132a.

•Homeopaatin II ja III ammattistandardi on vahvistettu 4.12.2006. Eestin Terveydenhuollon ja Sosiaalityön ammattineuvoston päätöksellä nro 27. Eesti Majanduse Tegevusalade Klassifikaatori. järgi kuulub homöopaatia muude tervishoiu sidusalade valdkonda, kood 8514. Ametite klassifikaatori järgi kuulub homöopaat 3.pearühma “Keskastme spetsialistid ja tehnikud, kood 3229. www.kutsekoda.ee

•The Legal Situation with regard to the Practice of Homeopathy in Europe, revised report, June 2002, European Council for Classical Homeopathy (ECCH).

Frei H. 2001. Langzeitverlauf chronischer erkrankungen unter homöopathische behandlung. eine prospektive outcome-studie über zwei jahre, Zeitschrift für klassische Homöopathie 64-71. Frei, H. 2001. Langzeitverlauf chronischer erkrankungen unter homöopathische behandlung. eine prospektive outcome-studie über zwei jahre, Zeitschrift für klassische Homöopathie 64-71.

•Haidvogl M, et al. 2007. Homeopathic and conventional treatment for acute respiratory and ear complaints: A comparative study on outcome in the primary care setting. Complement Altern Med. 2007 Mar 2;7 (1):7. Ludwig Boltzmann Institute for Homeopathy, Graz, Austria. max.haidvogl@meduni-graz.at

•Spence DS, Thompson EA, Barron SJ. 2005. Homeopathic Treatment for Chronic Disease: A 6-Year, University-Hospital Outpatient Observational Study. Journal of Alternative and Complementary Medicine, Vol. 11, No. 5, 793-798. http://www.liebertonline.com/toc/acm/11/5. Pitkäaikais-seurantatutkimus 6 vuoden ajan Bristolin homeopaattisessa sairaalassa, UK, Tutkimukseen osallistui 6544 kroonisesti sairasta potilasta joista 70% vointi parani merkittävästi.

•Unio Homoeopathica Belgica, An observational stud yof patients receiving homeopathic treatment
(An observational study of 782 unselected patientsreceiving homeopathic treatment in Belgium from 80 general practitioners). Survey 2001.Melchart D, Mitscherlich F, Amiet M, Eichenberger R,
Koch P.

•Witt CM, Lüdtke R, Baur R, Willich SN. (2005) Homeopathic Medical Practice: Long-term results of a Cohort Study with 3,981 Patients. BMC Public Health, 5:115. The full article can be downloaded - free of charge - from http://www.biomedcentral.com/1471-2458/5/115Observational Study on Homeopathic Treatment. 3981 patients, over 70% positive result

Cost-Effectiveness studies
Schafer T, Riehle A, Wichmann HE, RingJ. Alternative medicine in allergies—prevalence, patterns of use, and costs. Allergy 2002; 57: 694–700.: In a study of 351 adults suffering from allergies, 35.3% received homeopathic treatment, the researchers concluded that alternative medicine is used widely for allergies by the general populationand is associated with considerable costs. This has freedom of choice and cost-benefit implications forthe healthcare system and health policy. The study also showed that alternative medicine users werebetter educated than non-users, and assessed the results of alternative medicine as very good (28.6%) or rather good (53.8%).

• Christie EA, Ward AT. Report on NHS practice-based homoeopathy project. Analysis of effectiveness and cost of homoeopathic treatment within ad GP practice at St. Margaret’s Surgery, Bradford on Avon, Wilts. September 1996. The Society of Homeopaths. ISBH 1 901262 006.: In a survey of 223 patients in an NHS General Practice, the number of consultations with general practitioners was reduced by 70 % in a 1 year period. Expenses for medication were reduced by 50 % when homeopathic treatment was made available.

•Swayne J. The cost, effectiveness of homoeopathy. A pilot study, proposals for future research. Br
Homoeopath J 1992; 81: 148–150. :A study of the cost and effectiveness of homeopathy suggested that doctors practising homeopathy issue fewer prescriptions and at a lower cost than their colleagues. The main costs for homeopathic treatment are for consultations with each individual patient. Costs for the actual medications used are relatively low, particularly when compared with conventional drugs.

Berezin AA. 1994. Ultra high dilution effects and isotopic self organization. In Endler P and Schulte J eds, Ultra high dilution: physiology and physics. Dordrecht Kluwer, 137-169.

• The Corporeal Signifier Theory (A.Lagache). www.giriweb.com/downloads/corporealsignifier.pdf -.

•The Research Evidence Base for Homeopathy The BHA and the Faculty of Homeopathy www.trusthomeopathy.org/case/res_researchstrategy.html - 11k

•The European Network of Homeopathy Researchers (ENHR). Positive Homeopathy Research and Surveys 2005, 2007. www.worldhomeopathy.org/PositiveHomeopathy.pdf.

•Boissel JP, Ernst E, Fisher P, Fulgraff G, Garattini S, de Lange de Klerk E. 1996. Overview of data from
homoeopathic medicine trials: Report on the efficacy of homoeopathic interventions over no treatment of placebo. In Report of Homoeopathic Medicine Research Group, European Commission, Brussels.

•Kleijnen J, Knipschild P, ter Riet G. 1991.Clinical trials of homoeopathy. Br Med J, 302, 316-323.
•Reilly D, Taylor M, Beattie N, Campbell J, McSharry C, Aitchison T, Carter R, Stevenson R. 1994. Is the evidence for homoeopathy reproducible? Lancet.

•Taylor M, Reilly D, Llewellyn-Jones R, McSharry C, Aitchison T. 2000. Randomised controlled trial of homeopathy versus placebo in perennial allergic rhinitis with overwiev of four trial series. Br Med J, 471-476.

Van Wijk R Wiegant F 1996. Homöopathie in der aktuellen forschung: simile-
prinzip experimentell bestätigt? Allgemeine Homeopathische zeitung, 2, 56-61.

Hahneman S. 1810/1842. Organon der heilkunst. 6 auflage,bearbeitet und herausgegeben von Josef M. Schmidt 1992. Karl. F. Haug Verlag, Heidelberg. §7-8, §15-20.

Mezger J. 1988. Gesichtete Höopathische Arzeneimittellehre. 8 auflage, Karl. F.
Haug Verlag, Heidelberg, band II, 1326.

Dorcsi, M. 1984. Homöopathie. Medizin der person. Band 1. Karl. F. Haug Verlag, Heidelberg.

Vertaa Ruusuvuori J. 2003. Sairaudesta puhumisen tilannesidonnaisuus: esimerkkeinä lääkärin ja homeopaatin vastaanotot. Teoksessa: Sairas, potilas, omainen. näkökulmia sairauden kokemuksen tutkimiseen. SKS, Helsinki.

•Lindfors, P. 2005. Homeopaatin vastaanotolla - tutkimus vuorovaikutuksesta ja
päätöksenteosta. (In homeopathic encounter - a study of interaction and decision makinking
practices). Doctoral dissertation. University of Tampere.

Hahneman S. 1810/1842. 1992.Organon der heilkunst. 6 auflage,bearbeitet und herausgegeben von Josef M. Schmidt Karl. F. Haug Verlag, Heidelberg. §6.