Hivenainehoidot
Vitamiinien ja hivenaineiden käyttöä vastustavat tahot vetoavat usein siihen, että ravinnosta saa kaikki tarvittavat aineet ja vieläpä hyvin imeytyvässä muodossa. Valitettavasti näin ei useinkaan ole asianlaita. Suurin osa ihmisistä syö puutteellisesti, osa tupakoi ja lähes kaikki juovat kahvia. Kaikki nämä osatekijät vaikuttavat haitallisesti kyseisten aineiden imeytymiseen ja elimistön kykyyn käyttää niitä hyväkseen. Ravintomme ei myöskään sisällä niin paljon vitamiineja kuin taulukoissa lukee, koska mittaukset on tehty ennen teholannoitteiden aikakautta. Lisäksi ympäristön ja ilman saasteet sekä krooniset sairaudet lisäävät elimistön vitamiini- ja hivenainetarpeita.
Myös antibioottikuurit ja stressi aiheuttavat suoliston bakteerikannassa muutoksia. Usein hyvälaatuisia bakteereja (ns. maitohappobakteereja) tuhoutuu ja tauteja aiheuttavat bakteerit pääsevät valloilleen, Lisäksi hiivasieni saattaa vaikeuttaa tilannetta. Tällaisissa tilanteissa täytyy ensin normalisoida suoliston tasapaino ja vasta sitten aloittaa vitamiini- ja hivenainehoidot.
Vitamiinien ja hivenaineiden tarve vaihtelee ikäkausittain ja myös samanikäisten ihmisten kesken yksilöllisen aineenvaihdunnan vuoksi. Esim. nopean aineenvaihdunnan omaava ihminen tarvitsee lähes aina lisäkalkkia, kun se taas hitaalle aineenvaihdunnalle on toisinaan jopa haitallista. Eri hivenaineet vaikuttavat myös toistensa imeytymiseen ja esim. flunssan aikana tapahtuva sinkin ja C-vitamiinin nauttiminen, joka sinänsä nopeuttaa virusperäisestä taudista paranemista, alentaa elimistön kupari- ja rautapitoisuuksia aiheuttaen muita ongelmia. Varsinaisten vitamiini- ja hivenainehoitojen tulisi aina tapahtua laboratoriotutkimusten perusteella, jotta voidaan ottaa kunkin tapauksen yksilölliset erityispiirteet huomioon. Pitkään jatkunut itselääkintä voitaisiin rinnastaa esim. verenpainelääkkeen jatkuvaan nauttimiseen niin, että verenpainetta ei missään vaiheessa mitattaisi, eikä lääkkeen tehoa siis kontrolloitaisi millään tavoin.
Vitamiini- ja hivenainehoitoja voidaan tarvittaessa täydentää myös aminohappolääkityksellä. Aminohapoilla on hyvin erilaisia vaikutuksia joista osa on neurokemiallisia (esim. masennuksen biologiset hoidot), ja osa täysin spesifisiä (esim. lysiinin herpes-viruksen lisääntymistä estävä vaikutus).
Sairauksia ja tiloja joihin vitamiini- ja hivenainehoitoja voidaan soveltaa on paljon. Tärkeimpinä voisi mainita seuraavia; jatkuvan väsymyksen, allergiat, krooniset ihotaudit sekä krooniset tulehdussairaudet (reuma, sarkoidoosi, astma ja Crohnin tauti). Lisäksi hoitoja voi suositella yleiskunnon tukemiseksi esim. raskaiden syöpähoitojen aikana ja jälkeen.
Lisäksi voidaan suorittaa vielä erilaisia funktionaalisen lääketieteen testejä, jotka ulottuvat laajasta ruoansulatusanalyysistä (koko ruoansulatuskanavan toiminta ja sen bakteeritasapaino, parasiitit ja hiiva sekä tauteja aiheuttavien bakteerien antibiootti ja luonnonantibiootti herkkyydet) aina maksan toimintakyvyn geneettisiin määrityksiin. Erityistilanteissa tiettyjen elinten toiminta on syytä tutkia ennen vitamiini- ja hivenainehoitojen aloitusta imeytymisen ja tehon maksimoiseksi.
