Iirisdiagnostiikka

Hivenen historiaa
Silmän iiristä on tutkittu jo kauan erilaisten tautien määrittelemiseksi. Lääketieteen isänä tunnettu Hippokrateskin viittasi silmien ja sairauksienvälisiin yhteyksiin. Ensimmäisen iirisdiagnoosikartan teki itävaltalais-unkarilainen lääkäri Ignatz Von Peczely 1800-luvulla niiden havaintojen perusteella, joita hän teki kirurgisessa sairaalassa. Kiinnostuminen iiriksen tutkimiseen oli seurausta lemmikkipöllön jalan katkeamisesta. Ignatz havaitsi pöllön iiriksessä pisteen, joka muutti muotoaan pöllön sairastaessa. Myöhemmin toimiessaan lääkärinä, hän kehitti ensimmäisen iiriskartan. Nykyiset kartat ovat huomattavasti tarkempia ja yksityiskohtaisempia. Kartoissa elimistölläon noin 180 heijastusaluetta, joihin elimistön muutokset rekisteröityvät. Iiris on kuin tietokonepääte, joka ottaa vastaan sanoa kehon ja mielentapahtumista muuttaen ne erilaisiksi kuvioiksi ja väreiksi. Tämän hetken tunnetuin iridologi on kalifornialainen Bernard Jensen, joka tutkii ja kehittää diagnoosia omalla klinikallaan. 

Mitä iiriksen muutoksista voidaan saada selville?
Iiriksen tutkimisella voidaan tehdä havaintoja potilaan nykyisestä ja tulevasta terveydentilasta, koska perinnölliset heikkoudet ja alttiudet tietyille sairauksille havaitaan iiriksestä. Venäjällä on käytetty iirisanalyysiä, esim. astronauttien terveydentilan tarkastuksissa, piilevien sairauksien toteamiseen. Tämän määrittelykeinon avulla potilas voi hakeutua oikeaan hoitoon- tai korjata elämäntapojaan ennaltaehkäistäkseen perinnöllisten heikkouksien puhkeamista. 

Iiriksen tutkiminen - miten?
Tutkiessaan iiristä iridologi määrittelee ensin sen värin. Todellisia värejä ovat ruskea, harmaa ja sininen. Seuraavaksi määritetään iiriksen rakenne ja kuviot. Näistä muodostuu ns. iiriskonstituutio, joka antaa viitteitä esim. perimästä. Muutoksen sijainti iiriskartalla kertoo, mistä elimestä on kyse sekä vaivan luonteen - onko se akuutti, krooninen tai piilevä. Analyysin pohjalta suunnitellaan terveyttä lisääviä hoitokeinoja tai ohjataan potilas tarvittaessa lisätutkimuksiin. Kontrollikäynnillä tutkitaan iiriksessä tapahtuneet muutokset ja todetaan onko paraneminen alkanut.